Ekspansiivinen oppiminen ja yhteiskehittely työssä

Avoin.org

Kuvio I.I. Toimintajärjestelmän rakenne (Engeström 1987, 78 [Learning by expanding: An activity-theoretical approach to developmental research. Helsinki: Orienta-Konsultit.]) s. 10

Toiminta != teko. Toiminta kuitenkin edellyyttää loppujen lopuksi tekoja. Teko on automaattisiksi sisäistyneitä operaatioita (esim. verenpaineen mittaus). “Operaatioiden erityispiirre on, että ne ovat ‘tarttuvia’ eli voivat herkästi vaeltaa teosta ja kokonaisesta toiminnasta toiseen. Uusiin toimintoihin siirtyessään ne voivat laukaista yllättäviä häiriöitä ja käynnistää arvaamattomia muutosprosesseja.” (s.10)

Toimintajärjestelmä on alituisessa liikkeessä. Sen sisällä ja naapuritoimintajärjestelmien välillä kehkeytyy systeemisiä ristiriitoja. Ristiriitojen ytimessä on kapitalismissa kaiken muuttuminen tavaraksi eli käyttöarvon ja vaihtoarvon ristiriita.” (s. 10.) Esim. terveydenhuollon hoidon laatu vs. kustannustehokkuusvaatimukset.

Uudistavan oppimisen kolme lajia, kolme erilaista innovaatiotyyppiä (kuvio s. 30):
1. Ratkaisuinnovaatio. Innovaatio syntyy välineiden ja kohteen välillä / kohteen ja sääntöjen välillä / kohteen ja työnjaon välillä. Yksinkertaisia uusia tapoja saada hommat toimimaan ongelmallisissa tilanteissa.
2. Prosessi-innovaatio. “Prosessi-innovaatiossa tekijä suuntaa huomionsa takaisin kohteeseen. Tekijä alkaa hahmottaa kohdetta monivaiheisesti ja vuorovaikutteisesti muovautuvana ongelmana ja saavutuksena eikä itsestään selvänä ja kertakaikkisena ratkaisuna tai suoritteena. (s. 29.)” Innovaatio tuottaa uudenlaisen prosessin kohteen ja tuloksen välille.
3. Järjestelmäinnovaatio. “Kysymys on prosesseista, joiden kautta tekijäryhmä muotoilee toimintajärjestelmälle uuden mallin ja siirtää uuden toimintamallin käytäntöön. Toisin sanoen huomio siirtyy jälleen kohteesta toimintajärjestelmän välittäviin komponentteihin — mutta tällä kertaa nuo välittävät komponentit eritellään ja käsitteellistetään ladullisesti uudella tavalla yhteenkytkettynä kokonaisuutena. (s. 29)” Innovaatio johtaa kokonaan uuteen toimintajärjestelmään.

Rajanylityslaboratoriosta s. 49 –>

Kolme seunätaulua: (1) suurille kehityslijoille (”visio”), (2) konkreettisille ongelmien, esimerkkitapausten ja kokemusten esittelylle (”peili”) ja (3) esiin tuleville ongelmille, ideoille ja ratkaisuille, joita käsitellään myöhemmin laboratorion ulkopuolella. (s. 50)

Rajanylityslaboratorion vaiheita:
Kyseenalaistaminen
Analysointi
Mallittaminen
Mallin tutkiminen (s. 49-59)

Ekpansiivinen oppiminen
“Ekpansiivisessa oppimisessa organisaatio ei ainoastaan erittele ja arvioi uudelleen toimintansa pohjana olevia arvoja ja normeja — se myös rakentaa itselleen uuden toimintamallin ja ottaa sen käyttöön. Organisaatio kirjaimellisesti oppii jotakin, mitä vielä ei ole.” (s.59)
“Ekpansiivisen oppimisen tuntomerkki on, että siihen osallistuvien organisaatioiden toiminnan kohde laajenee.” Esim. sairaanhoidon perinteinen kohde on jokin sairaus, mutta rajanylityslaboratorion avulla kohde laajeni monista sairauksista kärsivän (lapsen) hoidon kokonaisuudeksi. (s.59)

Ekspansiivinen oppimissykli ja oppimisteot (oikeasti ympyrän muodossa):

1. Vallitsevan käytännön kyseenalaistaminen
2. Vallistevan käytännön analyysi
3. Uuden ratkaisun mallintaminen
4. Uuden mallin tutkiminen
5. Uuden mallin käyttöönotto
6. Prosessin arviointi
7. Uuden käytännön vakiinnuttaminen ja laajentaminen (s. 61)

Toimintajärjestelmä ja ristiriidat
“Organisaatiot ovat toimintajärjesttelmiä (Blackler 1993; Blackler, Crump & McDonald 1999). Ekpansiivinen oppiminen on toimintajärjestelmien sisäisten ja välisten ristiriitojen kehkeytymistä ja ratkomista.” (s. 62)

Oppimissyklin alussa ristiriidat näyttäytyvät osallistujille “toiminnan häiriöinä, epäonnistumisina ja tyytymättömyyden aiheina”, jonka takana on koko toimintajärjestelmän läpäisevä jännite, ensimmäisen asteen ristiriita.

Kun ristiriitoja analysoidaan, ne kärjistyvät ja ne muotoillaan ja paikallistetaan tiettyjen osatekijöiden jännitteiksi –> toisen asteen ristiriidat.

Uuden toimintamallin kehittäminen aiheuttaa kolmannen asteen ristiriitoja, kun vanha ja uusi toimintatapa ja rakenteet törmäävät yhteen. Nämä ristiriidat näkyvät erityisesti käyttöönottovaiheessa.

Neljännen asteen ristiriidat syntyvät uuden toimintamallin omaksuneen ja sen naapuriorganisaatioiden kanssa. (s. 62-63)

“Ristiriidat ovat ekspansiivisen oppimisen voimanlähde. Ne eivät siis ole kielteinen tai torjuttava ilmiö, vaan elämän ja kehityksen välttämätön ominaispiirre.” (s. 63)

Kehityssyklit
Esim. terveydenhuollossa kolme kehityssykliä: (1) kohde asiakaskäyntinä ja yksittäisongelmana, (2) Kohde hoitosuhteena ja monien ongelmien kokonaisuutena ja (3) Kohde hoitoketjuna ja verkkona. (s. 73.)

“Kolmannen syklin aikana sosiaali- ja terveydenhuollon asiakas muodostuu siis eri organisaatioiden välillä liikkuvaksi, yhä enemmän itseään hoitavaksi ja etäältä palveltavaksi. Vaihtoehto markkina-kuluttaja-mallille on malli, jossa palvelujen antajat avustavat asiakkaita jäsentämään ja ilmaisemaan tarpeitaan ja resurssejaan elämänsä hallitsemiseksi omissa yhteisöissään. Tällainen räätälöivän massapalvelun ja yhteiskehittelyn malli edellyttää ennen kaikkea neuvottelevaa ’solmutyöskentelyn’ työtapaa sekä sitä tukevia viestinnän ja tiedonhallinnan välineitä.” (s. 75)

Tsekkaa: Invented Here: Maximizing Your Organization’s Internal Growth and Profitability
by Bart Victor (Author), Andrew C. Boynton

Käsityö: äänetön tieto > Sarjatuotanto: koodattu tieto > Prosessien parantaminen: käytännön prosessitieto > Massaräätälöinti: arkkitehtuuritieto > Yhteiskehittely: dialoginen tieto
<-- Kuvio 7.1. Työn kehitystyypit ja niihin liittyvät tiedon tyypit Victorin ja Boyntonin (1998) pohjalta pelkistettynä (oma lisäys: kuviossa alunperin nousevia pyöristettyjä neliöitä päällekäin) (s. 80)

Ko-konfiguraatio Victorin ja Boyntonin termi, joka Engeström kääntää yhteiskehittelyksi (s. 80).

Yhteiskehittelyn tunnusmerkit (Victor & Boynton):

• pitkän elinkaaren tuote tai palvelu, joka ei koskaan tule ‘valmiiksi’;
• joka on adaptiivinen, käyttäjän toimintaan sopeutuva;
• jossa on yleensä tietoteknisin ratakisuin upotettua ‘asiakasälykkyyttä’;
• joka vaatii jatkuvaa uudelleenkonfigurointia käyttäjän, tuottajan ja tuotteen itsensä välisenä vuoropuheluna. (s. 81)

–> tällaisessa toiminnassa tarvitaan siis neuvottelevaa solmutyöskentelyä (s. 82) Moniorganisatorisella kentällä toimimiseksi tarvitaan yhteisiä kohteita (s. 83).

Koordinaatio, kooperaatio ja kommunikaatio

	“Koordinaatiossa jokaisella osanottajalla on oma kohteensa, usein itsestään selvänä pidetty ja heikosti tiedostettu. Yhteistä kohdetta ei ole eikä sitä haetakaan. Osanottajat eivät puhu toisilleen tai vaihda ajatuksia. Pikemminkin on kyse olemassaolevien reviirien ylläpitämisestä ja niiden rajojen hionnasta tai yhteensovittelusta. Jokainen osanottaja keskittyy oman näkökulmansa ja intressinsä onnistuneeseen esittämiseen tai ‘itsensä esittämiseen’.” (s. 107.)
	“Kooperaatiossa osanottajat kohdistavat huomionsa yhteiseen kohteeseen yrittäen jäsentää ja muokata sitä yhdessä sen sijään, että jokainen keskittyisi vain oman valmiiksi rajatun roolinsa esittämiseen ja intressinsä ajamiseen. kooperaatiossa osanottajat alkavat puhua toisilleen ja vaihtaa ajatuksia yhteisestä kohteesta. Vuoropuhelu muuttuu intensiiviseksi. Kooperaatio tuottaa usein konkreettisia uusia ratkaisuja kohteena olevaan ongelmaan.” (s. 108.)
	“Kommunikaatiossa osanottajat kohdistavat huomionsa yhteisen kohteen lisäksi omaan vuorovaikutukseensa ja sen käsikirjoitukseen. Sekä kohdetta että käsikirjoitusta — ja samalla koko vuorovaikutustapaa — arvioidaan uudelleen ja kehitellään. Kommunikaatio on lunteeltaan reflektiivistä. Reflektio tarkoittaa oman toimintatavan kriittistä erittelyä ja suunnittelua. Se ilmenee tyypillisesti runsaana ‘metapuheena’ eli puheena siitä, mistä keskustellaan ja miten. Tällainen reflektiivinen kommunikaatio on vaativaa. Se edellyttää, että osanottajat ikään kuin katsovat peiliin ja pysähtyvät pohtimaan omaa kehitystään.” (s. 109)

Käsikirjoitus
Käsikirjoitus on vuorovaikutuksen etenemisen tapa, joka perustuu yleensä julkilausumattomaan tapaan, traditioon tai sääntöihin. (s. 113) “Käsikirjoitus on vaiheittainen kuvaus tai ohje siitä, miten taphtumien tulee edetä alkupisteestä päätepisteeseen.” (s. 114)

Innovaatio ja häiriö
Häiriö on usein tahaton poikkeama käsikirjoituksesta (so. osanottajat eivät yhteisestä päätöksestä päätä muuttaa käsikirjoitusta). Häiriön alullepanija voi olla kuitenkin hyvin tietoinen tekemästään käsikirjoituspoikkeamasta. (s.116) Innovaatioita voi olla vaikea erottaa häiriöstä. Molemmat ovat poikkeamia alkuperäisestä käsikirjoituksesta. “Innovaatio onnistuu, kun uudenlainen aloite saa vastakaikua muilta osanottajilta ja ryhmä kehittelee ratkaisun kooperatiivisen tai kommunikatiivisen vuoropuhelun avulla. Onnistunut innovaatio kiteytetään eli ‘objektivoidaan’ uudeksi välineeksi tai menettelytavaksi, joka viedään käytäntöön (Rittenberg 1985).” Monet yritykset innovoida jäävät yrityksiksi, mikäl muut eivät niihin tartu tai niitä ei pystytä kiteyttämään ratkaisuiksi. (s. 118)